Miksi sarjamurhaajia ihaillaan?

Hoikka, kiharatukkainen ja aurinkolaseihin sonnustautunut mies saatetaan oikeussalin poikki paikalleen. Istuessaan syytetyn penkillä hän kuikuilee vähän väliä takanaan istuvia nuoria naisia – fanejaan. Flirttailu näyttää kiinnostavan häntä enemmän kuin käsiteltävä rikosasia.

Samankaltainen episodi toistui useita kertoja miehen oikeudenkäynneissä 1980-luvun lopussa. Ei, hän ei ollut rattijuoppoudesta kiinni jäänyt rocktähti. Hän oli ainakin kolmetoista ihmistä tappanut sarjamurhaaja Richard Ramirez (1960–2013).

Murhien lisäksi mies tuomittiin useista raiskauksista ja murhien yrityksistä. Hän kidutti ja häpäisi uhrejaan julmasti.

Miksi hän siis keräsi ympärilleen niin paljon ihailijoita? Mikä hänessä oikein kiehtoi?

Sarjamurhaajien ihailu seksuaalisessa mielessä kuulostaa oudolta, mutta sille on tieteellinen termikin: hybristofilia. Kaikki ”hybristofiilien” ihailun kohteet eivät toki ole sarjamurhaajia, mutta vakaviin rikoksiin syyllistyneitä kuitenkin.

Ilmiötä ei ole juurikaan tutkittu. Syyksi on epäilty muun muassa sitä, että auttamalla ja tukemalla rikollista ihailijat kokevat olevansa tarvittuja. Lisäksi on arveltu, että lyöttäytymällä kuuluisan murhaajan seuraan jotkut faneista pyrkivät itsekin valokeilaan. On tietenkin muistettava, että rikolliset ovat ihmisiä siinä missä muutkin, ja suhde ihailijaan voi olla aitoa rakkautta.

Hybristofilia ei ole myöskään ainoa sarjamurhaajien ihailun muoto.

Liisa Saarijärvi kertoo teoksessaan Kuolemaantuomitut – Neljän naismurhaajan tarina muun muassa Aileen Wuornoksesta. Wuornos tappoi seitsemän miestä 1980- ja 1990-lukujen taitteessa. Prostituoituna työskennellyt nainen perusteli tekojaan sillä, että hän oli vain puolustautunut raiskausta

yrittäneitä miehiä vastaan.

Myös Wuornoksen fanit uskovat näin, ja on ymmärrettävää, miksi häntä kohtaan tunnetaan empatiaa. Kuten Saarijärvi kirjassaan kuvailee, Wuornos kärsi lapsuudessaan ja nuoruudessaan fyysisestä, henkisestä ja seksuaalisesta väkivallasta.

Saamme tuskin koskaan tietää, mitä Wuornoksen ja uhrien välillä todella tapahtui. Aileen Wuornos teloitettiin 9.10.2002.

Wuornos oli legenda jo eläessään. Jotkut hänen läheisistään tienasivatkin rahaa antamalla häntä koskevia haastatteluja. Niin sanottu Son of Sam -laki piti huolen siitä, että Wuornos itse ei päässyt tarinallaan rikastumaan.

Lainsäädännöllä ei kuitenkaan voida puuttua kaikkeen. Olisi mahdotonta – ja myös kohtuutonta – sakottaa jokaisesta Jeffrey Dahmeria romantisoivasta meemistä. Sen sijaan voimme pohtia ihailun juurisyitä. Vaikuttaa siltä, että esimerkiksi naisten kokema vähättely koskien seksuaalista väkivaltaa saa heidät ihailemaan Wuornoksen kaltaisia ihmisiä.

Mitä tulee Richard Ramireziin, hänen rocktähden imagonsa oli lopulta vain pintaa. Ennen kuin Ramirez saatiin tutkintavankeuden aikana edustavaan kuntoon, hänet tavanneet kuvailivat häntä epäsiistiksi ja pahanhajuiseksi. Kaiken romanttisen kauhukuvaston takana sarjamurhaajatkin ovat vain ihmisiä.

Lähteet

Carroll James & Russell Tiller (ohjaajat): Night Stalker: Hunt for a Serial killer [dokumenttisarja], 2021.

Hybristophilia. APA Dictionary of Psychology. Viitattu 19.12.2022. https://dictionary.apa.org/hybristophilia

Richard Ramirez The Night Stalker Groupies. YouTube-video, 1.4.2022. https://www.youtube.com/watch?v=Bk340bPq_QY

Saarijärvi Liisa: Kuolemaantuomitut. Neljän naismurhaajan tarina. Deadline Kustannus, 2022.

There's Actually a Reason Why So Many Women Were Obsessed with Ted Bundy. Women’s Health, 8.5.2019. https://www.womenshealthmag.com/health/a27397635/ted-bundy-hybristophilia-definition/