Psykopaatin muotokuva


Psykopaatit ovat muotia. Kohtaamme heitä jatkuvasti kirjoissa, elokuvissa ja TV-sarjoissa. Heidät kuvataan niissä usein viehättäviksi ja karismaattisiksi juonittelijoiksi. Hyvänä esimerkkinä on fiktiivinen psykiatri Hannibal Lecter. Hän pääsee ihmisten päiden sisälle, muttei tunne minkäänlaista empatiaa heitä kohtaan.


Tosielämän psykopaateista julkisuuteen ovat nousseet niin ikään lipevät älyköt. Amerikkalainen sarjamurhaaja Ted Bundy oli akateemisesti lahjakas ja karismaattinen seuramies. Hänelle povattiin menestyksekästä uraa lakimiehenä tai poliitikkona. Kiiltävän kuvan takana oli kuitenkin jotain aivan muuta. Bundy murhasi vuosien 1974 ja 1978 välillä ainakin 30 ihmistä.


Bundy sai osan uhreistaan satimeen pyytämällä heiltä apua esimerkiksi tavaroiden kantamisessa. Sanojensa tehosteeksi hän saattoi köpötellä kainalosauvoilla, vaikkei todellisuudessa ollut loukkaantunut. Bundyn toiminta oli siis hyvin laskelmoitua. Hän käytti hyväkseen ihmisten luontaista kiltteyttä oman tappamishalunsa tyydyttämiseksi.


Rebekka Härkösen kirja Valmis tappamaan – kaksinkertaisen elinkautisvangin tarina kertoo aivan toisenlaisesta psykopaatista. Pasi Räty puukotti vuonna 1990 vanhuksen kuoliaaksi, koska tämä ei antanut hänen soittaa lankapuhelimestaan. Räty tuomittiin teosta elinkautiseen vankeusrangaistukseen. Vuonna 2012, vain kuukausi vapautumisen jälkeen, Räty surmasi taas. Tällä kertaa uhriksi joutui nuori mies, jolle Räty oli niin ikään raivostunut ilman mitään järkevää syytä.


Mielentilatutkimuksessa Rädyllä todettiin vahva psykopatia. Hänen toiminnassaan ei kuitenkaan ollut stereotyyppiselle psykopaatille ominaista suunnitelmallisuutta. Teot määriteltiin murhiksi niiden raakuuden ja julmuuden vuoksi.


Mielentilatutkimuksessa selvisi myös, että Räty oli saanut lapsena päähänsä iskun, ja vaurio näkyi yhä hänen etuaivoissaan. Varhaisen aivovaurion on todettu lisäävän psykopatian ja aggressiivisuuden riskiä.


Räty joutui jo yläasteiässä rikoskierteeseen, eivätkä opinnot häntä paljon kiinnostaneet.

Ted Bundy sai puolestaan hyviä arvosanoja koulussa, eikä hän kärsinyt päihderiippuvuudesta. Hänen aivoissaan ei havaittu mitään poikkeavaa.


Rätyä on kuvailtu yhtäältä avoimeksi ja huumorintajuiseksi, toisaalta varautuneeksi uusien

ihmisten seurassa. Hän sai jo nuorena miehenä paniikkioireita sosiaalisissa tilanteissa. Eivätkö kaikki psykopaatit siis olekaan puheliaita ekstroverttejä? Härkösen kirjaan haastattelema psykiatri Hannu Lauerma toteaa, että suomalaiset ja skotlantilaiset psykopaattiset tappajat ovat keskimäärin kömpelömpiä ja hiljaisempia kuin muualla maailmassa. On siis ymmärrettävää, ettei Räty intoutunut Bundyn tavoin toimimaan poliittisissa vaalikampanjoissa.


Rätyä ja Bundya kuitenkin yhdistää empatian ja katumuksen puute sekä oman ylivertaisuuden korostaminen. Molemmat syyllistyivät vakaviin henkirikoksiin, vaikka vaikuttavat päällepäin hyvin erilaisilta ihmisiltä. On toki muistettava, että kaikki psykopaatit eivät ole tappajia, eivätkä kaikki tappajat psykopaatteja.


Bundyn kohtalona oli sähkötuoli, Räty istuu yhä toista elinkautistaan. Nykykäytäntöjen mukaan hän vapautuu viimeistään vuonna 2026. Räty on todennut ettei hän tiedä, tappaako vielä uudestaan.


Psykopaatin muotokuva viihteessä on luotu juuri viihdyttämään. Hyvä true crime -kirjallisuus taas käsittelee rikollisuuteen liittyviä ilmiöitä syvällisemmin. Kun aiheesta tietää enemmän, on Netflixinkin katsominen antoisampaa.


Lähteet:

Ann Rule: The Stranger Beside Me. W.W. Norton and Company, 2009.

Clare S. Allely: The Psychology of Extreme Violence. A Case Study Approach to Serial Homicide, Mass Shooting, School Shooting and Lone-actor terrorism. Routledge, 2020.

Rebekka Härkönen: Valmis Tappamaan – Kaksinkertaisen elinkautisvangin tarina. Deadline Kustannus, 2021.

Robert D. Kepple & William J. Birnes: Ted Bundy and I Hunt for the Green River Killer. Pocket Books, 2004.

84 katselukertaa0 kommenttia

Viimeisimmät päivitykset

Katso kaikki